Olen Eläinoikeuspuolueen ehdokas ja kolmatta kertaa kuntavaaleissa ehdolla. Olen 47-vuotias sosionomi, jonka sydäntä lähellä on sosiaalinen kestävyys, lajienvälinen kunnioittava yhteiselo, ekologinen riittävyys ja ilmastokriisin hillitseminen. Asun Kerkkoossa puolisoni ja kahden kissan kanssa.
Työskentelen etsivänä nuorisotyöntekijänä Porvoon nuorisopalveluissa ja kokemusta on työstä ikäihmisten parissa, päihdehuollossa, vastaanottokeskuksessa sekä aikuissosiaalityössä. Työni kautta olen saanut kosketuspintaa niiden ihmisten elämään, joihin vahvimmin vaikuttaa yhteiskuntamme epätasa-arvo. Olen myös työskennellyt ihmisten kanssa, jotka ovat joutuneet lähtemään kodeistaan elinympäristön muututtua elinkelvottomaksi.
Haluan tuoda näkyväksi että kuntatasolla tehdään päätöksiä, joilla on sekä paikallisia että globaaleja vaikutuksia. Ajattelen, että kokonaisuuden tarkastelu on tärkeätä, jotta voimme arvioida paikallisten päätösten vaikutusta globaalilla tasolla sekä ihmisoikeuksiin että ilmastoon.
Minulle tärkeitä kysymyksiä
Olen sosiaalisen kestävyyden puolestapuhuja ja haluan myötävaikuttaa inklusiivisen yhteiskunnan kehittymiseen, jossa huomioidaan kaikki sukupuoleen, koulutukseen, tulotasoon, sosiaaliseen asemaan, etniseen kuuluvuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin, ikään tai toimintakyvyn variaatioihin katsomatta. Sosiaalisesti kestävä yhteiskunta on tasa-arvoinen ja siellä ihmiset elävät hyvää elämää terveinä, ilman epäoikeudenmukaisia eroavaisuuksia. Tämä tulee huomioida niin julkisen sektorin palveluista päätettäessä, kaupunkirakenteen suunnitelmissa kuin työvoimapoliittisissä päätöksissä. Haavoittuvassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä ei saa pakottaa vielä ahtaammalle tekemällä harkitsemattomia ja lyhytnäköisiä päätöksiä.
Ihmislähtöisyydestä huolimatta, haluan tuoda esiin että on siirryttävä pois ihmiskeskeisyydestä, jossa vain ihmisellä on itseisarvo. Muille eläimille ja luonnolle on nyt annettu välinearvo, jotta ihminen voi tyydyttää toissijaisia tarpeitaan muiden lajien ensisijaisten tarpeiden kustannuksella.
Ryhdyin kasvissyöjäksi 1998 ja joitain vuosia myöhemmin vegaaniksi. Syyni olivat puhtaasti eläinoikeudelliset ja siksi visioni on yhteiskunta, jossa kaikilla elollisilla olennoilla on oikeus omaan elämäänsä ja vapauteen, joita rajoittavat ainoastaan toisten yksilöiden vastaavat oikeudet. Ajattelen että poliittisen uudelleen ajattelun ydin tulisi olla suurten parannusten aikaansaaminen kaikille tunteville yksilöille – niin ihmisille kuin muille eläimille. Suurin osa poliittistista päätöksistä liittyvät eläinten asemaan. Esimerkiksi eläinteollisuudella on hyvin suuri negatiivinen vaikutus ympäristöön ja ilmastoon. Sen lisäksi eläinteollisuus saa tukia ja valtionapua, ja ne verorahat voisi käyttää yleisen hyvinvoinnin edistämiseen.
Ihmiskeskeinen ajattelutapa on myös vaikuttanut kielteisesti ihmisiin. Edessämme on ilmastokriisi, joka on yksi ihmiskunnan suurimmista uhista. Valtaosa kansalaisista ovat huolissaan ilmastonmuutoksista, sillä ne muodostavat todellisen uhan turvallisuudelle, vapaudelle ja demokratialle. Siksi ajattelen että meidän on kuntatasolla toimittava vastuullisesti ja otettava ilmastokriisi tosissamme. Ilmastoon on sovellettava samaa varovaisuusperiaatetta kuin muihinkin yhteiskunnan uhkiin ja riskeihin. Ei ole kyse pelkästään meistä, jotka elämme nyt. Me käytämme tälläkin hetkellä resursseja jotka kuuluvat lapsillemme ja lapsen lapsillemme. Katson että velvollisuutemme on varmistaa että jätämme jälkeemme toimivan yhteiskunnan myös tuleville sukupolville. Siksi ajattelen että tässä astuu niin sanottu ekologinen riittävyys kuvaan. Meidän on kysyttävä itseltämme mikä riittää hyvään elämään, sillä maapallon resurssit eivät kestä nykyistä kulutustasoa.