Minä

– Porvoolainen Vihreä.    
Olen syntynyt syyskuussa 1977, kasvanut ja käynyt peruskoulun sekä lukion Porvoossa. Muutin pääkaupunkiseudulle opiskelemaan. Minua on aina kiinnostanut ihmisten parissa tehtävä työ ja opiskelin itselleni nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan-, sosionomi sekä mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitajan ammatit. Helsingissä työskentelin sekä vanhusten parissa hoitajana että päihdehuollon kuntouttavassa yksikössä sosiaaliohjaajana. Takaisin Porvooseen (Kerkkooseen) muutin 2011, yhdessä mieheni, kissojemme ja kilpikonniemme kera. Viimeisin työni oli Porvoon vastaanottokeskuksessa, jossa toimin ensin ohjaajana ja myöhemmin sosiaaliohjaajana.

Minulla ei ole varsinaista poliittista kokemusta. Olen aktiivinen kansalaisjärjestöissä ja olen istunut eri yhdistysten, sekä poliittisten että eläinoikeudellisten hallituksissa nyt seitsemättä vuotta. Olen myös ollut mukana järjestämässä muun muassa Porvoon Mahdollisuuksien toria, osallistunut Ravintolapäivään, Siivouspäivään ja muihin yleishyödyllisiin tempauksiin.

Sydäntä lähellä

Minulle ihmisten tarpeiden huomioiminen on tärkeää, niin julkisen sektorin palveluissa, kaupunkirakenteen suunnitelmissa kuin työvoimapoliittisissä päätöksissä. Ketään ei pidä jättää yksin arkensa keskelle ja kaikilla ihmsillä tulee olla edellytykset hyvään elämään. Ihmisiä, jotka ovat haavoittuvassa elämäntilanteessa, ei saa pakottaa vielä ahtaammalle tekemällä harkitsemattomia ja lyhytnäköisiä päätöksiä. Oli kyseessä sitten työttömät, matalapalkkaiset yksinhuoltajat, turvapaikanhakijat, seksuaalivähemmistöjen edustajat tai syrjäytyneet.

Ihmislähtöisyydestä huolimatta haluan silti edistää ajatusta siitä, ettei kaikki voi olla ihmiskeskeistä. Ihminen on ja tulee aina olemaan riippuvainen ympärillään olevasta luonnosta ja meidän olemassaolomme perustuu sen hyvinvointiin. Meidän on muistettava että emme ole yksin ja että mitä tahansa me teemme, luonto vastaa meidän tekoihimme. Sen pohjalta meidän pitäisi arvioida suhdettamme ympäristöön.
Maapallomme resurssit eivät riitä tyydyttämään ihmisten nykyistä kulutustasoa ja maan ekosysteemien liikaverotus johtaa vaikeuksiin. Ellemme muuta tätä kehityssuuntaa, ympäristön tulevaisuus on vaakalaudalla. Näen että ainoa ratkaisu on omaksua kestävän kehityksen ajattelu poliittisella-, kulttuurisella-, taloudellisella- ja ympäristönsuojelullisella tasolla. Kestävä kehitys tarkoittaa luonnonvarojen hoitamista ja käyttämistä siten, että tulevilla sukupolvilla on perustarpeidensa tyydyttämiseen yhtä hyvät mahdollisuudet kuin nykyisilläkin. Ellei paremmat.
Monesti unohdamme että omilla arkisilla valinnnoillamme on merkitys myös suuremmassa mittakaavassa. Itse ryhdyin kasvissyöjäksi vuonna -98 ja vegaaniksi joitain vuosia myöhemmin. Syyni olivat silloin puhtaasti eläinoikeudelliset, mutta nyt myöhemmin ymmärsin myös yhteyden kasvissyönnin ja ilmastonmuutoksen torjunnan välillä. Ymmärsin miten helppoa on tehdä ilmastoystävällinen valinta joka kerta kun menen kauppaan. Se on minulle huomattavasti helpompaa, kuin esimerkiksi talvella pyöräileminen yksityisautoilun sijaan.
Minulla on myös vankka usko jätteiden lajitteluun ja yritän myös pohtia keinoja ennalta ehkäistä sellaisten asioiden kulkeutumista kotiini, jotka vain päätyvät jätteeksi.

Haluan että Porvoosta tulee Reilun kaupan kaupunki, joka sitoutuu edistämään hankinnoillaan kestävää kehitystä ja reilua kauppaa. Kunnissa ja kaupungeissa tehdään päivittäin julkisia hankintoja asukkaiden verovaroilla, ja tietoisuuden lisääntyessä myös globaali vastuunkanto lisää vaatimuksia hankinnoille. Reilussa kaupassa tuotteesta maksetaan viljelijälle vähintään takuuhinta, joka kattaa ympäristön ja ihmisten kannalta kestävän tuotannon kustannukset. Reilu kauppa suojaa myös lapsia.
Se pureutuu lapsityövoiman hyväksikäytön syihin, parantamalla tuottajayhteisöjen toimeentuloa ja elinoloja. Reilun kaupan viljely on myös ympäristön kannalta kestävää ja luonnon monimuotoisuutta vaalitaan. Puolella Reilun kaupan tuottajaorganisaatioista on myös luomusertifiointi.

 

Kunnallistasolla voimme panostaa niin kuntalaisten kuin ympäristönkin hyvinvointiin.  Uskon että voimme tehdä työtä eettisen ja ekologisen Porvoon puolesta, ilman että kenenkään hyvinvoinnista tarvitsee tinkiä, ei ihmisten eikä ympäristön.